Rio De Janeiro: Sokeritoppavuori

Hahaa! Kuka olis uskonut, että palaan kirjotteleen taas näin pian! Mun ulkoinen kovalevy ei ollut onneksi niin pahasti hukassa, vaan se oli siististi nostettuna hyllyyn talteen. Pääsin vihdoinkin käsiksi taas reissukuviin ja kaivoin myös mun matkapäiväkirjan ja onkin aika kiva lukee juttuja ja fiilistellä kuvia kun reissusta on jo melkein vuosi. Ehkä tälläset throwback reissujutut sopii mulle paremmin, ku heti reissuähkyssä edes yrittää!

Eli nyt pääsette meidän kanssa Rion Sokeritoppavuorelle. Päätettiin, että mieluummin mentiin sokeritopalle, kuin ylös katsoon Jeesus patsasta lähempää ja olen edelleen sitä mieltä, että oli fiksu päätös! Me mentiin sinne vaijerihissillä, vaikka jotkut ahkerat tyypit joilla on enemmän aikaakin voisivat sinne kiivetäkkin. Kaapelihissin liput makso 71R$, eli n. 21€ (yritin aluksi itse laskea ja sain summaksi koko ajan monta sataa xD, oli pakko turvautua valuuttamuuntimeen.) Vaijerihissin lähtöpaikalle mentiin taksilla, koska jalat oli edellisen päivän kävelystä kipeät. Taksi mennessä maksoi 15R$ ja tullessa 10R$, matka tosin ei ollut varmaan paria kilometriä kummempi, joten se infoksi Rion taksien hinnoista (mieluummin suosisin metroa jos vaan pystyy).

Matkalaiset kohti ensimmäistä tasannetta 

Ensimmäiseltä tasanteeltakin, oli jo aika kivat maisemat Rion kaupunkiin!

Sielä oli myös kauppoja ja sain suostuteltua myös Mikan ostaan Havaianasit reissuun. Rio Fiiliksellä of course!

Maisemat ylätasannetta kohti oli päätä huimaavat. 

Ekalla tasanteella hengailtiin aika kauan odottaen ilman selkiytymistä. päiväksi oltiin luvattu aurinkoa, mutta ylempi tasanne oli pilvessä. Se on kyllä aika yleistä aamuisin tuola, mutta haluttiin silti mennä ja suosittelenkin menoa aamulla, koska silloin ei ole vielä kauheen kuuma ja jonoa vaijerihissille ei ollut paljon ollenkaan! Keski-tasanteelta näki kyllä hyvin maisemaa kaupunkiin päin ja odotellessa juotiin drinksut. Tuolla tasanteella oli jotain turisti kauppojakin ja pari ravintolaakin, joten tekemistä kyllä löytyy kauniiden maisemien lisäksikin!

Näkymä oli tän verran selkeentynyt, kun lähdettiin ylös!

Ja olihan se ylätasanne nyt paljon korkeemmalla verrattuna tuohon alempaan, kaupunki näyttää niin pieneltä!

Sielä makoili heti pari tällästä liskoa, koko ei ollut mitään sisiliskon luokkaa vaan sellanen jätti leguaani.

Sää alkoi paraneen ja maisemat oli kauniit ja vehreät!

Hyvä, et nää apinat on noille harmiksi, ku yks syistä miks tonne halusin oli noi apinat!

Ylempänä meillä ei oikeen ollut mitään muuta tavoitetta kuin nähdä edes vilaukselta apina. Kierrettiin ja kaarreltiin ja kuunneltiin ja mietittiin missä niitä vois olla, mutta yhtään ei nähty. Teki jo mieli karata polulta ja mennä vuoren reunamille vaelteleen apinoita etsien, mutta oltiin kilttejä turisteja eikä tehty mitään kiellettyä. Kivoja vehreitä polkuja tuolta oli, sisiliskoja ja kaikenmoisia mielenkiintoisia ötököitä, kuten isoja muurahaisia :D Paljon jättikokoisia mustia lintuja kierteli myös saarta ja ne oliki aika pelottavia otuksia.

Hitusen jyrkkä polku, mutta tuonkin pystyi kiertään. Eli voin suositella huonompi jalkaisillekkin!

Tässä näitä isoja puluja, joten nimeä en tiedä. Nättejä, mutta pelottavia.

Copacabanan ranta

Yritin tässä kuvata jättisuurta perhosta. Löydättekö sitä kuvasta? En meinaan minäkään. 

Todiste vielä, että oltiin sielä sokeritopalla eikä missää muualla.

Alaspäin mennessä Jeesuskin tuli pois pilvestä ja maisema oli kyllä kaunis.

Melkein tykkäsin ton alemman tasanteen maisemista enemmän kuin ylemmän.

Alemmalle tasanteelle takasin tullessa Jeesuspatsas alkoi pilkistään pilvien keskeltä ja lopulta vuori tuli esiin kokonaan. Olihan se nyt mahtava näky! Tuntuu, että puolet mun kuvaamista Rio kuvista onkin otettu siitä patsaasta. Käytiin vielä tolla alemmalla tasanteella herkuttelemassa oikeen kalliissa ravintolassa tonnikala-annokset. Tonnikala tuoreena on kyllä niin hyvää, kunhan se valmistetaan oikein! Alemmalla tasanteella olikin sitten vaijerihissille ihan törkeen pitkä jono, joka kiersi jotenkin tosi epäloogisesti. Aurinko oli alkanut paistaan kirkkaalta taivaalta ja mä en ollut aamulla laittanut aurinkorasvaa. Tulokset voi varmaan arvata, varsinkin kun oltiin reissussa vasta toista päivää.

Praia Vermelha

Jäätiin vielä alhaalla kaapelin vieressä olevalle rannalle fiilisteleen maisemia ja nauttiin auringosta. Mika haki meille lätynkin jälkkäriksi ja sillä aikaa joku paikallinen pulsu tuli jututtaan mua. Mun huonolla espanjalla ja sen portugalilla jutut ei vaan kauheen pitkälle päässyt, sen se tajus, että odotan sulhastani xD Olis ehkä pitänyt opiskella edes muutama sana portugalia ennen ku tonne lähti. Nolotti puhua yrittää selvittää asioita espanjalla jos englanti ei riittänyt. Mika kävi vielä kastamassa varpaansa Atlantissa, se oli eka kerta, kun Mika oli kosketuksissa mereen.

Näinhän siinä käy,kun valkoinen nainen on liikkeellä ilman aurinkorasvaa tai hattua! Väkinäinen tekohymy (irvistys) ei auta.

Oltiin tietenkin vuorella kiertelystä aika poikki ja palanut iho ja rakot jaloissa ei auttaneet asiaa. Loppu päivä sujuikin sitten hostellilla makoillessa ja illalla lähdettiin etsiin Botafogosta jotain ruokapaikkaa. Ei oikeen tehnyt mieli mitään mitä oli tarjolla, joten päädyttiin syömään leipää. Kummallista oli, että leivän kanssa tuli ranut. Mun juoma olut oli reissun paras.

Se apina tuli sitten seuraavana päivänä meidän hostellin terassille näyttään meille kieltä. Turhaan etsittiin kauempaa!