maanantai 11. huhtikuuta 2016

Rio de Janeiro: Copacabana ja Ipanema

Jabanga hostel. Alaovi oli aina lukossa ja respassa oli onneksi joku 24/7

Heipsankeikkaa! On kulunut jo vähän ylikin kuukausi siitä, kun palattiin meidän Etelä-Amerikan reissulta ja vihdoinkin olen siinä mielentilassa, että voin katsella läpi reissukuvia. Jotenkin reissulla ollessa ajattelin miten järjestelen näitä reissupostauksia aina aihealueittain, mutta taas tämä aloittaminen tuntui vaikealta. En meinannut osata päättää mistä haluan ensimmäisenä kertoa, mutta yritän nyt aikalailla pysytellä siinä järjestyksessä kuin asiat meillekkin tapahtuivat. 

Eli ensimmäisenä Riossa alettiin etsiä meidän hostellia. Sen nimi oli Jabanga ja se ei sijainnut missään turhan hienolla alueella. Otettiin aluksi bussi lentokentältä ja yritettiin hypätä oikeella pysäkillä pois ja kävellä loppumatka. Mentiin kuitenkin liian pitkälle ja päädyttiin jo melkeimpä Copacabanan rannalle ennen kuin päästiin bussista pois. Hostelli sijaitsi Botafogon alueella ja sinne sitten suunnattiinkin metrolla yksi pysäkki, kun rinkka selässä helteessä kävely pitkän matkan jälkeen tuntui aika vaivalloiselta. Botafogolta löydettiin hostelli aika helposti. Onneksi satuttiin nousemaan Botafogon metroasemalta vielä ylös siitä kohtaa mikä oli lähinnä hostellia, koska tuolla asemalla on kahden korttelin alueella ainakin meidän laskujen mukaan kuusi paikkaa mistä sieltä voi nousta pois. 

Tyytyväinen matkaaja juoksuvyönsä kanssa omassa hostellihuoneessa.

Hostelli oli ihan hyvä. Melua ei ollut paljon, koska hostelli ei ollut minkään bilemestan lähellä. Lauantaina hostellin vieressä oleva katu oli täyttynyt ruokatorista, mikä oli kiva. Huoneessa ei ollut omaa vessaa tai suihkua. Yleiset oli siistit, vaikkakin suihkussa lämpimän veden saannissa oli pikkasen välillä ongelmia ja vessakopit oli niin pienet, että sielä sai istua jalat kiinni ovessa. Vessapaperia ei saanut oikeestaan koko meidän reissulla heittää pönttöön niin tuola sitä sitten harjoteltiin ja toivottiin ettei pönttö mene tukkoon jos sinne vahingossa paperia tiputti.


Ensikättelyissä me lähdettiin katsomaan Banda de Ipanema tapahtumaa. Mentiin metrolla Botafogosta General Osorion asemalle. Luultiin löytävämme jotain samba bändejä ja ihmisiä tanssimassa, mutta lähinnä löydettiin vain paaaaljon juhlivia ihmisiä. Vähän niin kuin vappuna Tampereella koskenrannassa. Ei jaksettu kauaa General Osorion aseman viereisellä aukealla pyöriä, kun suunnattiin kohti Ipaneman rantaa.



Voisi sanoa, että rannalla oli pari muutakin tyyppiä. Jotkut pysäytti meidät ja halus meidän kanssa kuvaan. Ne luulivat että ollaan Amerikkalaisia, mutta ei ne oikeen jaksaneet keskittyä, kun koitettiin selittää olevamme Suomesta. Uimaankaan ei viitsitty raahautua, koska ei oltu oikein varustautuneita. Lisäksi aallot oli aika korkeita. Maisemat oli kauniita ja paikalla oli runsaan ihmismäärän lisäksi paljon kaikenlaisia kaupustelijoita. Hiekka oli aikas kuumaa +30 asteen lämpötilassa ja me päätettiin olla polttamatta nahkojamme ja lähdettiin kävelemään kohti Laguunia eli Lagoa Rodrigo de Freitasia. Matkalla piti olla joku Brasilialainen jätskibaari, mutta meillä ei ollut karttaa mukana (mihin olin paikan valmiiksi merkannut) niin ei sitä sitten löydetty.

Maistoin ekaa kertaa kookosmehua. Ei ollut hyvää.



Erilainen kasvillisuus oli oikeestaan peittänyt laguunin reunat ettei siitä sillai kunnolla päässyt nauttimaan. Käveleskeltiin laguunin ympäristössä kuitenkin hetki ja harkittiin, josko oltais menty polkuveneileen joutsenen näköisillä veneillä. Ei kuitenkaan jaksettu. Laguunilta oli kiva näkymä myös Jeesus -patsaalle. Sielä hetken aikaa istuttiin sitäkin ihmettelemässä. Tosin näkymä oli patsaan sivulle.


Meidän kävelyreitti jatkui Laguunilta kohti Copacabanaa. Oltiin jo aika lähellä oikoreitin löytämistä ja kartan kanssa oltaisiin varmasti onnistuttukin, mutta ilman karttaa meni pupu pöksyyn ja käveltiin General Osorion metroaseman kautta, koska sieltä mulla oli jonkinlainen muistikuva kartasta päässäni. Matkasta tuli aika pitkä ja oltiin jo aika rikki, kun päästiin katsomaan Copacabanan rantaa. Aurinkokin oli jo laskemassa ja ihmisiä ei ollut läheskään niin paljon kuin Ipanemalla. Aallotkin olivat tällä rannalla paljon pienemmät, että oltais jopa voitu mennä uimaan jos olisi ollut uimapuku mukana. Päädyttiin kuitenkin vain ostamaan rantabaarista drinksut ja nauttimaan maisemasta sokeritoppavuorelle.



Metroaseman löytäminen myös ilman sitä karttaa oli todella jännittävää. Joltain poliisiltakin kysyttiin apua, mutta se neuvoi meitä takaisin General Osoriolle, minne ei haluttu joten päädyttiin etsimään asemaa mututuntumalla. Ihan hyvin lopulta löydettiinkin Cantagalon asema ja hostellille Botafogoon oli vain kahden pysähdyksen matka. Oltiin jo hyvin rikki ja väsyneitä tässä vaiheessa ettei paljon jaksettu innostua karnevaalifiiliksestä, joka Botafogossakin meidät otti vastaan. Tällä kertaa noustiin metrosta ylös kauempaa kuin aikaisemmin. Oltiin hetken aikaa hukassa ja onneksi metron edestä löytyi Olet tässä -kartta ja tajuttiin olevamme korttelin kauempana kuin kuvittelimme. Jalat huusi hoosiannaa, mutta Jeesuspatsaa näkeminen talojen välistä vähän piristi fiilistä.


Sellainen oli meidän kevyt lasku Rioon. Seuraavaksi aijon kertoa Sokeritoppavuoresta. Kyselkää toki, jos joku jäi mietityttään. Kaikkia hintoja yms kirjoitin kyllä ylöskin, mutta tähän hätään en nyt etsinyt matkapäiväkirjaani, kun mitään maksullisia palveluita ei tällä reissulla pahemmin ollut.

1 kommentti:

  1. Nää sun postaukset on ihan parhaita, ku näissä on kunnon arki(ja loma-)realismia eikä kaikki oo vaan iih niin ihkua. Esim. Kookosmaito oli pahaa, olis voitu uida mut ei oikein ollu uikkareita ja polkuveneileen olis päässy, mut ei jaksanu. Niin parasta!! :D

    VastaaPoista