Dokumentteja

Karkkimerestä 3l popparit ja 0,8l juoma, tuli halvemmaksi kuin Finnkinosta ja tykkäsin tosta popparikiposta enemmän!

Maanantaina käytiin katsomassa Böönan kanssa PMMP Tässä elämä on -dokkari. Tuli kyllä hyvä fiilis sen katsomisesta, vaikkakin harmitti, että kyseinen bändi on lopettanut. Mä en ole koskaan aikaisemmin joutunut teatterissa kipaisemaan vessassa kesken näytöksen, mutta nyt jouduin. En usko silti menettäneeni paljon mitään leffan sisällöstä, kun eihän tollaset dokumentit kauheen nopeatempoisia ole! Harmitus leffassa oli se, että bändin alkuajoista siinä ei ollut paljoa ollenkaan juttua ja viimeisistä keikoista olisi saanut olla enemmän myös! Kuitenkin hyvin positiivinen mielikuva jäi ja monessa kohtaa sai nauraakkin. 

Yritettiin ottaa yheiskuvaakin, mutta ne kaikki epäonnistuivat. Mun kameralla otetut heilahtivat (alla näette niistä "onnistuneimman" ja Böönan ottamissa näytettiin ihan ääliöitä kun vähintään toisella oli aina typerä ilme tai sitten nauraa räkätettiin molemmat. Ei meitä vaan ole luotu ottamaan friendieitä :D Mulla oli päällä PMMP:n fanipaita, jonka ostin nyt hiljan alesta. Mietin, että onko tyhmää ostaa lopettaneen bändin fanipaita, mutta tulipahan sille käyttöä ainakin yhdessä kyseiseen bändiin liittyvässä tapahtumassa! 

Toinen dokumentti tuli katsottua samana päivänä, kun Yleltä tuli telkkarista Kihniö Dokumenttiprojekti. Se on nähtävissä vielä 27päivää Täällä! Tosin sen katsomista en pahemmin voi suositella. Aika tylsää katsottavaa! Mielestäni Kihniöstä olisi voinut saada paljon elinvoimaisemmankin kuvan ja kunnanmiesten kahvilla istuskelua on aika tylsä katsella. Toki itse Kihniöstä kotoisin olevalle on hauskaa katsella tuttuja paikkoja ja ihmisiä, mutta dokkarin päähenkilöistäkin suurinosa oli alunperin ulkopaikkakuntalaisia. Odotin enemmän Kihniö -fiilistä, jossa kaikki tuntee toisensa, moikkaa toisiaan ja on pääosin myös iloisia.

Pitää varmaan joskus tehdä oma videopätkä tänne vastineeksi siitä, miten mä näen Kihniön :D