sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Keltaista, oranssia, punaista ja vivahdus harmaata

Tämä aamupäivä on ollut varsin ruokapainotteinen. Aamiaiseksi valmistin Mikalle ja mulle pekonia ja munia. Ai, että tollanen tosi rapeeksi paistettu pekoni on hyvää, mutta sitä valmistaessa näki kyllä miten hyvin rasvaista se on. Onneksi sitä ei tule silti usein ostettua vaikka yksiä mun lemppareita liharuuista se onkin... 


Melkein heti aamiaisen syötyäni keksin haluavani tänään myös mannapuuroa. Mika kertoi joskus ostaneensa mulle mannasuurimoita ja olihan niitä kaapissa. Mika ei mannapuurosta tykkää (Ihan kummallinen tyyppi), joten tein itselleni puolenlitran annoksen. Oli muuten mahtava toi meidän haudutuskattila, kun ei tarvinnut puuroa koko ajan sekoitella! Nyt voin uskaltautua tekeen useamminkin mannapuuroherkkua! Harmittaa toki, että silmäksi puuroon mulla ei ollut kun mansikkahilloa. Olisin halunnut pakastettuja mansikoita soseutettuna ihan niin kuin teininä Böönan kanssa... 


Puurosta kertomisen jälkeinen kuva olikin kissasta. Hups. En tajunnut ottaa puurosta kuvaa ennen kuin söin sen. Tämän päivän värimaailmaan kuuluu kuitenkin myös meidän musta kissa, joka muuttuu auringonvalossa oranssiksi. Ei voisi kyllä uskoa tuosta miten paljon sen väri vaihtuu, mutta onhan mulle opetettu jo lapsena ettei ihan mustia eläimiä paljonkaan ole vaan kaikki ovat vain eri sävyisiä ruskeita. Lissu on oranssi! Sen nimeksi alunperin ehdotettiin Satu Kultsia, joka on lyhennys satunnaisesta kultasuihkusta. Ollaan välillä heitelty sitä nimeä taas ilmoille, kun meidän Kuningatar Elisabeth on pissinyt Mikan peittojen päälle mielenilmauksissaan. Sopisi kyllä myös tuohon väritykseen se nimi... Ei kai sitä voi enää vaihtaa.


Päivän punainen osuus tulee kukista! Mä rakasta tulppaaneita ja ne onkin mun lempparikukkia. Mika käväsi eilen katselemassa Kyykän kilpailuja Hervannassa ja kotiin tullessaan toi ystävänpäivän kunniaksi pinkkejä ja tummanpunaisia tulppaaneja. Eilen ne oli vielä ihan nupulla ja tänään alkoivat aukeemaan. Täytyneekin muistaa heittää niille vielä muutama jääpala hidastuttamaan lakastumista ennen kuin suuntaan töihin. 


 Päivän keltainen osuus tai voi tämän myös oranssiksikin luokitella. Ollaan tässä Mikan kanssa flunssailtu ja äiti toi meille yksi keskiviikkona appelsiineja. Toki silloin mä en ollut vielä kipeä ja Mikan ideana oli ollut tehdä tuoretta appelsiinimehua. Ihana äiti kuunteli toivetta ja toi mukanaan kassillisen appelsiineja. Kerrankin tuli kyllä käytettyä koko kassillinen, koska vastapuristettu appelsiinimehu on todella hyvää! Mä inhoon kaupan mehuissa hippusia, mutta tollasessa tuoreessa mehussa ne ei jotenkin haittaa yhtään niin paljon. Toki puristimessakin on eri kokoisia reikiä, joilla hippujen määrää mehussa pystyy vähän säätelemään, mutta pieniä reikiä käyttämällä puristin tukkeutui niin helposti, että meni hermot ja ajattelin kestää ne hiput ja yllätyinkin positiivisesti. Toinen vaihtoehto toki on, että mustakin on tullut vanha ja tykkään eri jutuista mistä tykkäsin ja mitä inhosin lapsena. En ole lapsuuden jälkee suostunut kaupasta ostamaan niitä hippuja sisältäviä mehuja, mutta sellaista en kyllä uskalla vielä testata!


Päivän harmaa tapahtuu illalla. Oikeestaan se tapahtuu koko ajan mun mekossa, mutta otatan siitä sitten vaikka illalla kuvat. Mennään likkojen kanssa leffaan katsomaan Fifty Shadesia. Vähän jänskättää, kun jotkut haukkuu kovasti (kuten kaikki kriitikot) ja toiset kehuukin yllättävän paljon (kuten mun kaikki tutut). Selkeesti siis kriitikot ei voi olla täysin oikeessa ja nyt täytyy mennä tarkistamaan asia. Huomenna siis koitan kertoa lisää elokuvakokemuksestani ja ehkä sitten kuvaa myös tästä asusta, jossa tänään pompin ympäri Pirkkalaa ja Tamperetta.

(Blogissa on kuulemma vieläkin vikaa eikä mobiiliasetuksienkaan muokkaus auttanut. En enää ymmärrä mitä voisin tehdä sen kanssa, ettei tämä blogi muuttaisi muotoaan paljon kapeammaksi yhdelle lukijalle. Edelleen saa ilmiantaa itsensä jos osaa jotenkin auttaa asiaan tai jos muillekkin tapahtuu täällä jotain kummia!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti