maanantai 9. kesäkuuta 2014

Valmistumispäivä


Heips!

Nyt on virallisesti valmistuttu ja olinkin ainut meidän luokasta, joka valmistujaisjuhlaan saapui. Meitä valmistui mun tietojeni mukaan nyt kaksi, joten mitään suurta määrää en tuttuja olettanutkaan näkeväni. Aamulla en saanut nukutuksi, kun jostain syystä jännitti. Oikeestaan aihettakin jännitykseen oli, kun olen hukannut meikkipussini jonnekin enkä ole pariin viikkoon meikannut ollenkaan ja nyt piti jostain taikoa jotain kasvoille. Löysin onneksi melkein kaikkea mitä tarvitsinkin! Yllä olevasta kuvasta muuten näkee hyvin, että mun kameran linssissä on inhottava naarmu. Kaikissa kuvissa se ei näy, mutta jos ei zoomaa yhtään niin naarmu löytyy joka kuvasta. Hyvin ärsyttävää. Hiuksia tosiaan koitin kuvailla. Ninni vaalensi vähän niiden latvoja ja mulle tuli tollanen luonnollinen ombre päähän. Jossain vaiheessa aijotaan vaalentaa vielä lisää ja syksyllä varmaan laitan latvaan jotain muuta väriä. Tai saa nähdä, kun nää suunnitelmat tuppaa muuttumaan! :D


Mekko H&M 15€, Kengät Citymarket, Vyö Namibiasta, Kaulakoru Australiasta, Todistus TAMK, Kukkakauppa ?

Kauaa ei tosiaan todistuksen jaossa tarvinnut olla, kun restonomeja noin muutenkaan ei ollut kauheesti valmistunut. Yleensä varmaan kaikki restonomit valmistuvat joulukuussa, joten nyt oli paikalla lähinnä puolivuotta liian ajoissa ja puolivuotta liian myöhään valmistuvia. Päästiin ekana hakeen kakkua, joten jonoa ei ollut ja ulos koululta päästiin noin puolessatoista tunnissa. Tosin se itse pääjuhla tuntui kestävän ikuisuuden enkä ainakaan saanut mitään kannustavia fiiliksiä puheistakaan. Eka puhe oikeestaan jo pilas kaiken ja repesin nauraankin, kun puhuja sanoi, että yleensä ensimmäinen tai toinen työ mitä teette valmistumisen jälkeen on se minne te jäätte. Kiitos vain, en halua jäädä siivoojaksi, että jos mut on sinne tuomittu niin hajoon (niin fyysisesti, kuin henkisestikkin).

Koululta mentiin Amarilloon syömään äidin ja isän kanssa. Ruuan odotus kesti kauan, tosin väkeeki oli paljon ja porukoiden ruuat oli kylmiä. Isän pihvin päälle ei edes maustevoi sulanut! Siinä ei kuitenkaan ollut aikaa valittaa, joten kylmät ruuat naamaan ja kohti uusia pettymyksiä. Mun ruoka oli onneksi hyvää ja lämmintäkin. Ravintolasta suunnattiin kauheella vauhdilla Valkeekoskelle. Mun piti shoppailla mökkieväitä sun muita ja äidillä alkoi viideltä työt. Heitin äidin töihin ja lähdin ajaan kohti Ruovettä.


Matka ei sujunut ihan niin helposti, kun kuvittelin. Autosta puhkes rengas ennen Ruoveden keskustaa. Minä en mekko päällä tosiaan viittinyt alkaa konttaamaan siinä kosteassa maassa vaan soitin Mikan porukat apujoukoiksi vaihtamaan renkaan, eli Mikan isä teki koko työn. No, kaivoin mä sentään vararenkaan sun muut tarvikkeet esiin. Onneksi apu oli lähellä, muuten olisin varmaan liftannut loppumatkan ja jättänyt auton siihen! :D Myöhemmin lähemmässä tarkkailussa, kun vararengas vaihdettiin uuteen paljastui, että olin ajanut lasinsiruun. Kiitos vain sille ääliölle, joka jonku pullon on tielle heittänyt!

Siitä päästiinkin mökkeilemään ja nauttimaan kesästä. Onneksi illalla ei enää satanutkaan! Mä kävin ekaa kertaa uimassa tänä kesänä ja sukelsinkin! Vesi ei ollut edes kauheen kylmää, vaikka mä en yleensä todellakaan ennen juhannusta suostu järveen menemään.

Nyt ei voi muuta kuin laittaa taas nokka uusia haasteita ja luultavasti pettymyksiä. Huomenna olis työhaastattelu palveluohjaajaksi, mutta asun kuulemma liian kaukana. Koitan vakuuttaa, että tykkään ajaa autolla... Mahdollisuudet ei varmaan ole kauheen suuret siis, mutta aina kannattaa yrittää, varsinkin jos on oman elämänlaadun parantamisesta kyse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti