keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Miksei aina voi mökkeillä?

Eilen pääsin avautumaan elämästäni niin tänään voitais taas katsella vähän remmonpia mökkikuvia. Mökillä en ole ehtinyt pariin viikkoon käymään, mutta ensimmäisen työpäivän jälkeen pääsin onneksi livistämään vielä viikonlopuksi nauttimaan mökkeilystä. Mökki on paras paikka maailmassa, sielä sielu lepää vaikka koko ajan olisikin jotain pikkuista tai isompaakin puuhaa.



Omin Leimuskasta tollasen kukkapannan ja uskaltauduin jopa mökille mennessä sitä käyttämään. Mun mielestä kukkapannat sopii erityisen hyvin just rentoihin lettikampauksiin. Ihan vielä sellasta törkeen isokukallista pantaa en ole uskaltautunut käyttämään eikä ole kyllä suunnitelmissakaan sellaista hankkia. Vähän turhan tyttömäistä mulle, vaikka tällänen pienempikin kukkapanta tuo aika neiti kesäheinä -fiiliksen. Jos ihmetyttää, että miksi toi toppi on mulle niin pieni, niin syy löytyy siitä, että se on hennesin lasten osastolta ostettu. Käytän sitä yleensä kerran kesässä, koska sen käyttämisen jälkeen taas kuvista ymmärrän sen olevan liian pieni. Saas sama homma. Ehkä voisin sen kuitenkin nyt jättää pysyväksi mökkipaidaksi.


Äidin kanssa nikkaroitiin ja äiti maalasi meidän vanhan puukeinun metalliosat. Aikaisemmin metalliosat olivat osakseen ruostuneen metallinväriset ja harmaat. Puut haettiin Kihniöstä Hupilan sahalta (ei taas ole maksettu mainos :D) ja ne maksoi vaan kympin verran! Siitä sitten vanhat puut irti ja uudet nätit puut ruuvattiin tilalle. Ennen kiinnitystä käsiteltiin ne värittömällä puuöljyllä tai lakalla tai mitä se nyt olikaan. Mun ajatuksissa toi puu harmaantuu kauniisti auringon vaikutuksesta. Äiti ei ole ihan niin luottavainen, mutta jos ei näin käy niin voihan siihen pintaan joskus laittaa taas vaikka maalin tai jotain muuta. Entisen keinun laudat oli punaiset, joskin aivan kaikenmoisen kasvuston peitossa, joten ton kunnostamisen aika olisi ollut jo aikaa sitten!



Toistan taas itseäni, mutta olen vain sitä mieltä, että toi maisema ja toi auringonlasku, mikä on todella erilainen eri päivinä on vain kauneinta. Äiskä osti mökille tomaatinkin. Pitää toivoa, että se pysyy sielä hengissä vaikkei sitä päästä kastelemaankaan aina. Pitäisi varmaan hommata joku altakasteluruukku. Suora aurinkokaan ei pääse enää tomaattiin niin pahasti porottamaan, koska tästä lähtien pidetään mökin takaikkunoiden edessä aina verhoja jos ei olla mökillä. Melkein onnistuin polttamaan koko mökin! Olin jättänyt suurentavan peilin pöydälle ja nykyään, kun yksi iso haapa kaadettiin takapihalta, aurinko paistaa sisään aika lämpimästi ja siitä oli sitten lipastonkylki mustunut ja liina sen päältä palanut. Myös yksi muovikippo lipaston päällä oli alkanut sulamaan. Pitäkää siis peilit poissa suorasta auringon paahteesta!



Yllä olevat kuvat ovat mahtava esimerkki Suomen kesästä, jota ei voi ennustaa. Ensimmäisen kuva on otettu 5 min ennen toista ja ensimmäisessä näytti tulevan todella kaunis ilta ja auringonlasku ja seuraavana hetkenä satoikin jo kaatamalla vettä ja päälle nousi vielä ukkonenkin. Ei ollut kauheen mukava kattella lätkää telkkarista, kun kuva pätki tai sähköt meni poikki. Siirryttiin äidin kanssa yhdessä välissä autoon kuunteleen peliä radiosta, kun oli pakko tietää miten Suomen käy. Jännä miten nykyään tykkään seurata Leijonien pelejä. Onneksi nekin on nyt takanapäin ja kesä edessä. Eilisestä postauksesta voi päätellä, ettei siitä kesästä tule ehkä mikään maailman paras ikinä, mutta nytkin on pe-su vapaata ja koitan nauttia niistä hetkistä täysillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti