Ensimmäinen pari uunista ulos.

Ensimmäiseksi varmasti mun täytyy esitellä itseni:

Olen matkablogin kirjottamiseen hurahtanut hullu, joka on juuri palannut Australiasta vietettyään sielä lähes 8 kuukautta. Mun aikaisempaa elämää pystyy siis tutkimaan vanhan blogin puolelta. Halusin tuoda tänne suomeenkin ripauksen Australian lämpöä ja siitä johtuu hyvin matkablogimainen taustakuvani, joka on otettu Airlie beachilla Australian itärannikolla. Mutkin voi kuvasta bongasta, tosin näytän enemmän kärpäsen kakalta kuin ihmiseltä.

 Suomesta ei oikeen vielä kuvia musta ole, mutta tämä on otettu varmaan maaliskuussa Melbournessa

Elämä on mulle tällä hetkellä aika avointa temmellysmaata ja koitan nauttia joka päivästä ja nähdä mun ystäviä ja läheisiä mahdollisimman paljon. Australiassa sain itselleni hippivaiheen, mutta en onneksi tuonut sitä Suomeen asti, jossain vaiheessa voisin tehdäkin postauksen Australian hyvinkin paljon vaihtelevista tyyleistä mun päälläni, mutta ensin keskitytään aloittaan uutta elämää täällä Suomessa. Tarkoituksena ei siis ole tehdä mitään muotiblogia vaan kertoa mun elämästä ja kaikesta mikä mua kiinnostaa tai ei kiinnosta.

Ensimmäisenä haluisin esitellä mun uusimmat rakkauskynsilakat joihin törmäsin Vapaavalinnassa heti kun pääsin Suomeen. Hurahdin kynsilakkojen käyttöön Australiassa, koska välillä sielä backpackerinä ei ollut muuta tekemistäkään kun kynsien lakkaaminen. Oon ilonen, että tää harrastus seuras mua Suomeen asti.

Oonkohan mä ainut, jonka mielestä kuvien laatu huononee kummasti niitä tänne laittaessa...

Kynsilakat jotka bongasin oli Rimmelin I love Lasting Finish Fruities Collectionista, johon kuuluis vielä enemmänkin lakkoja mitä mä sain käsiini. Harmittaa oikein ettei ainakaan Rimmelin nettisivujen mukaan noista ole enää saatavana vihreetä ja oranssia. Kaikista parasta tossa lakassa on kuitenkin se, ettei se ole pelkkä kynsilakka vaan myös hajuste. Kuivana kynsilakka tuoksuu ihanan karkkiselle hedelmälle ja mun päivät kuluukin kynsiä haistellessa.

Mun tämänhetkinen kynsilakkani on toi keltanen vahvistus, jota aluksi pelkäsin, mutta ei se loppujen lopuksi niin pahalta näytäkkään. Näytän tosin siltä, että olisin menossa jonnekkin reivaamaan neonvalojen loisteeseen, mutta tää tuo piristystä elämään. Tämä lakka tuoksuu sitruunalle ja mun muut tuoksut ovat aprikoosi (jota myös mun äitini rakasti), mansikka ja karpalo.

Tässäpä kaikki tältä päivältä. Eikä tietoakaan mitä seuraavaksi keksin, olis kauheesti esiteltävää Ausseista, mutta josko vielä tänään Suomesta löytyis jotain parempaa.